Tampereella suojellaan norsunluurannikkolaista julkisuuden henkilöä rikostensa seuraamuksilta puolueellisesti enempi kuin tamperelaista Pekka Paavolaa

Tampereella on suojeltu RL:n vastaisesti norsunluurannikkolaista julkisuuden henkilö Sylvain Kipreä Tampereen vihreiden hallituksen jäsentä vuodelta 2004 "I fuck you, I beat you! I kill you!" rikostensa seuraamuksilta puolueellisesti enempi kuin tamperelaista entistä kaupunginjohtaja Pekka Paavolaa

10.8.2005 rikollinen norsunluurannikkolainen Sylvain Kipre jahtasi Seppo Lehtoa ja yritti saada väkivaltaa aikaiseksi seuraamalla, ahdistelemalla, solvaten edesmenneen Seppo Lehdon äidin muistoa "I fuck your mother!" sekä Seppo Lehtoa "I beat you, I kill you!"-huudoin sekä tunkemalla kiinni ylävartalo paljaana pomppien kuin tunnetut afrikan banaania syövät. Vuoristogorilloilla vastaava käytös lienee lajinomaista, mutta pitääkä sallia että suomalaisen rauhallisen ajattelijan pitää kestää ja sietää vastaavaa väkivaltaista käytöstä ilman että ahdistelijansa saa laillista syytettä ja tuomiota väkivallanteoistaan ja laittomista uhkauksistaan?

http://esitutkintapoytakirja.blogspot.com

http://lahestymiskieltotuomio.blogspot.com

Erikoista on se että julkisuuden henkilö Tampereen vihreiden hallituksen jäsen vuodelta 2004 Sylvain Kipre voi antaa toistuvasti perättömiä ja todistettavasti valheellisia lausumia vahingoittamistarkoituksessa eli esitutkinnoissa vääriä ja perättömiä lausumia sekä tehtailla niitä perättöminä ilmiantoina, mutta Pekka Paavolan tapauksessa valtionsyyttäjät vaativat että Pekka Paavolan kohdalla pitää ko. asiat tutkia:

"Valtionsyyttäjät määräsivät Paavolan puheet rikostutkintaan

Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajaa Pekka Paavolaa uhkaa vakava rikostutkinta hänen taannoisten sanomistensa todenperäisyydestä tuomioistuimessa. Paavola oli syyttäjän todistajana rikosoikeudenkäynnissä, jossa Hymy-lehden perustajan Urpo Lahtisen vaimo Maija-Liisa Lahtinen tuomittiin lähes kolmeksi vuodeksi vankeuteen törkeästä kavalluksesta.

Lue lisää: Helsingin Sanomat 30.11.2007 15:04 "

estit peräkkäin Näytä viestipuu

1

Valtionsyyttäjät valikoivat rikokset Esko Hautala | 1.12.2007 10:11 HS:n uutisen mukaan valtionsyyttäjät ovat määränneet tamperelaisen Pekka Paavolan sanomisen todenperäisyyden tuomioistuimessa rikostutkintaan. Kaikkien tuomioistuimessa sanottujen todistajalausuntojen todenperäisyyden tutkinta valtionsyyttäjiä ei kiinnosta, varsinkaan jos oikeudenpalvelijat ovat väärää lausuntoa olleet edistämässä. Vantaalla tapahtui liikennerikos, jossa naishenkilön kävellessä tien vasenta reunaa takaapäin tullut autoilija koukkasi autollaan pelottelutarkoituksessa aivan naisen vierestä. Tuusulan kihlakunnansyyttäjä kutsui tapauksesta todistamaan henkilön, joka tapahtuma-aikana oli noin sadan kilometrin päässä. Autollapelottelun kohteeksi joutunutta naista, asianomistajaa, syyttäjä ei kutsunut käräjäoikeuteen, vaikka tarkoitus oli todistajan avulla todistaa pelottelun kohteeksi joutunut nainen valehtelijaksi. Valtionsyyttäjät eivät ole määränneet poliisia aloittamaan rikostutkintaa todistajan sanomisen todenperäisyydestä. Poliisi ei ole ryhtynyt asiaa tutkimaan sille tehdyn rikosilmoituksen perusteella.

http://www.kho.fi/paatokset/26627.htm
----------------
Etusivu - Päätöksiä - KHO:2004:73

	KHO:2004:73 Vuosikirjanumero KHO:2004:73 Antopäivä 27.7.2004 Taltionumero 1736 Diaarinumero 997/1/03 Kunnallisasia - Luottamushenkilö - Erottaminen - Lainvoimainen tuomio Pekka Paavola vs. Tampereen kaupunki Valtuuston päätös, jolla valtuutettu Pekka Paavola oli vankeusrangaistuksen vuoksi erotettu valtuutetun tehtävästä ja muista luottamustehtävistä, ei ollut lainvastainen, vaikka hänet oli käräjäoikeuden tuomion jälkeen valittu valtuutetuksi ja muihin luottamustehtäviin, kun lainvoimainen tuomio oli annettu vaalien jälkeen. Äänestys 5-2 Kuntalaki 23, 41, 53 ja 90 § Kort referat på svenska Asian aikaisempi käsittely Tampereen käräjäoikeus oli 17.12.1999 antanut tuomion, jolla Pekka Paavola oli tuomittu 1.11.1989 tehdystä törkeästä veropetoksesta rikoslain 29 luvun 2 §:n nojalla kymmeneksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen siten, että koetusaika päättyi 31.12.2001. Pekka Paavola oli lokakuussa 2000 valittu kaupunginvaltuuston jäseneksi toimikaudeksi 2001-2004. Turun hovioikeus oli 29.6.2001 antamallaan tuomiolla pysyttänyt ehdollisen vankeusrangaistuksen. Korkein oikeus oli päätöksellään 18.2.2002 hylännyt Pekka Paavolan valituslupahakemuksen. Tampereen kaupunginvaltuusto on 13.3.2002 päättänyt, että valtuutettu Pekka Paavola erotetaan kuntalain 41 §:n 2 momentin nojalla kaupunginvaltuuston jäsenen, kaupunginhallituksen jäsenen, kaupunginhallituksen henkilöstöjaoston ja liiketoimintajaoston varajäsenen, kaupungin strategiatoimikunnan jäsenen, Tampereen ja Lempäälän yhteisen toimielimen jäsenen sekä ympäristölautakunnan jäsenen luottamustoimista. B on valittanut kaupunginvaltuuston päätöksestä ja vaatinut, että valtuuston päätös kumotaan ja päätöksen täytäntöönpano kielletään, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu. B on valituksessaan, siltä osin kuin nyt on kysymys, lausunut, että valtuuston päätös on lainvastainen. B oli äänestänyt A:ta valtuustoon jo useissa kunnallisvaaleissa. Hän oli myös ollut koko tämän ajan tietoinen kaikista niistä seikoista, joiden perusteella A erotettiin valtuustosta. Tampereen käräjäoikeudessa vireillä ollut prosessi A:ta vastaan oli ollut valtakunnallisestikin tiedossa tiedotusvälineiden siihen osoittaman laajan mielenkiinnon vuoksi. Tästä huolimatta B ja muut A:ta äänestäneet olivat vakaan harkinnan jälkeen valinneet A:n uudelleen valtuustoon hänen edellisillä vaalikausilla osoittamansa kyvykkyyden perusteella. Näin ollen Tampereen käräjäoikeuden ratkaisu ei ollut aiheuttanut äänestäjissä luottamuspulaa A:ta kohtaan. Äänestäjien mielipidettä tulee siten kunnioittaa ja antaa sille oikeussuojaa. Kuntalain 41 §:n 2 momentin mukaan jos luottamushenkilö vaalin toimittamisen jälkeen on tuomittu vankeusrangaistukseen, valtuusto voi erottaa hänet luottamustoimestaan. Vaalilla tarkoitetaan lainkohdassa kunnallisvaaleja. Kun laissa puhutaan yhtä aikaa vaalilla valitusta luottamushenkilöstä ja yhdestä luottamustoimesta, tarkoitetaan sitä, että erottaminen voi tapahtua vain kunnanvaltuustosta. Näin olleen A:n erottaminen kaikista muistakin luottamustoimista on kuntalain vastaista, kun otetaan huomioon, että ne hänen kohdallaan ovat kaikki sellaisia, ettei niihin valittavan tarvitse olla valtuutettu. Kaupunginvaltuusto oli 9.2.2000 päättänyt merkitä tiedoksi Tampereen käräjäoikeuden 17.12.1999 antaman tuomion. Tällä päätöksellä valtuusto asiaa harkittuaan jätti käyttämättä kuntalain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetun oikeutensa pidättää A luottamustoimensa hoitamisesta. Valtuuston päätös on lainvoimainen eikä sen jälkeen ole ilmennyt asiassa mitään sellaista uutta, joka olisi edellyttänyt uutta harkintaa. Valtuusto on siten luopunut puhevallastaan asiassa. Valtuusto on menetellyt virheellisesti ottaessaan asian käsiteltäväksi. Kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta selityksen. A on antanut selityksen. B on antanut vastaselityksen. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 12.3.2003 valituksenalaisella päätöksellään, B:n valituksesta, kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen. Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut, että kaupunginhallitus on kokouksessaan 4.3.2002 tehnyt valtuustolle ehdotuksen B:n erottamisesta luottamustoimistaan. Kyseisen kaupunginhallituksen kokouksen esityslista on sisältänyt selvityksen Tampereen käräjäoikeuden, Turun hovioikeuden ja korkeimman oikeuden A:ta koskevista päätöksistä, selostuksen kuntalain 41 §:n sisällöstä, selvityksen A:n luottamustoimista Tampereen kaupungin organisaatiossa ja A:n asiassa antaman lausunnon sekä kaupunginjohtajan päätösehdotuksen, jossa ehdotettiin korkeimman oikeuden päätöksen merkitsemistä tiedoksi. Tampereen kaupunginhallituksen johtosäännön 8 §:n 1 momentin mukaan kaupunginhallituksen kokouksissa asiat ratkaistaan esittelystä. Saman pykälän 5 momentin mukaan esittelijän ehdotus on asian käsittelyn pohjana. Kyseisessä kokouksessa kaupunginhallituksen puheenjohtaja on tehnyt esittelijän ehdotuksesta poikkeavan ehdotuksen, jossa ehdotettiin valtuustolle Pekka Paavolan erottamista valtuuston jäsenyydestä ja muista luottamustoimista. Puheenjohtajan ehdotusta on kannattanut kuusi jäsentä. Tiedusteltuaan ensin muutosehdotuksen saamaa kannatusta puheenjohtaja on todennut kaupunginhallituksen hyväksyneen sen yksimielisesti. Kaupunginhallituksen käsiteltävien asioiden valmistelusta ei ole säädetty kuntalaissa eikä määrätty johtosäännössä. Edellä olevasta kuitenkin selviää, että kaupunginhallituksella on ollut riittävät asiatiedot sen seikan ratkaisemiseksi, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy saatuaan tiedon Pekka Paavolaa koskevasta korkeimman oikeuden päätöksestä. Kaupunginhallituksen päätöksen valmistelu ei ole ollut lainvastaista eikä siihen perustuva valtuuston päätös ole tässä suhteessa syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Kuntalain 23 §:n 1 momentin mukaan kunnanhallitus vastaa muun ohella valtuuston päätösten valmistelusta. Kuntalain 53 §:n mukaan kunnanhallituksen on valmisteltava valtuustossa käsiteltävät asiat lukuun ottamatta asioita, jotka koskevat valtuuston toiminnan sisäistä järjestelyä taikka jotka 71 §:ssä tarkoitettu tarkastuslautakunta on valmistellut. Valtuuston päätöksen valmisteluun kuuluu asian ratkaisuun vaikuttavien seikkojen ja kysymykseen tulevien vaihtoehtojen selvittäminen sekä myös tarvittavan ratkaisuehdotuksen tekeminen. Tarkemmin ei ole säädetty, miten valmistelun tulee tapahtua. Valtuuston harkittavaksi jää näin ollen, pitääkö se suoritettua valmistelua riittävänä asian ratkaisemiseksi. Valtuuston kokouksen esityslistaan on ollut jäljennettynä kaupunginhallituksen 4.3.2002 pidetyn kokouksen pöytäkirja A:n luottamustoimista erottamista koskevalta osalta. Siitä ovat ilmenneet ne seikat ja selvitykset, joiden nojalla kaupunginhallitus oli ehdottanut valtuustolle A:n erottamista luottamustoimistaan. Asiaa valtuustossa käsiteltäessä ei ole tehty ehdotusta asian palauttamisesta kaupunginhallitukselle uudelleen valmisteltavaksi. Kun valtuusto on ottanut asian tuossa kokouksessa ratkaistavakseen, se on pitänyt kaupunginhallituksen suorittamaa valmistelua riittävänä. Valtuuston päätös on valmisteltu säädetyllä tavalla, eikä päätös ole syntynyt tässäkään suhteessa virheellisessä järjestyksessä. Kuntalain 41 §:n 2 momentin mukaan jos luottamushenkilö vaalin toimittamisen jälkeen on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi, valtuusto voi erottaa hänet luottamustoimestaan. Päätös pannaan täytäntöön heti. Kuntalain mukaan kunnan jäsen ei menetä vaalikelpoisuuttaan kunnan luottamustoimeen sen takia, että hänet on tuomittu rikollisesta menettelystä luottamustoimen ulkopuolella vankeusrangaistukseen. Edellä mainitun kuntalain 41 §:n 2 momentin säännöksen tarkoituksena on sen sijaan antaa valtuustolle mahdollisuus harkita, nauttiiko luottamushenkilö, joka vaalin toimittamisen jälkeen on tuomittu lainvoimaisella päätöksellä vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi, edelleen sitä luottamusta ja kunnioitusta, jota luottamustoimen hoitaminen edellyttää. Säännöstä on lisäksi tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Säännöksen soveltaminen edellyttää näin ollen, että luottamushenkilön vankeustuomio on annettu sen jälkeen kun hänet on valittu luottamustoimeensa ja että tuomio on saanut lainvoiman. Pekka Paavola on viimeksi valittu Tampereen kaupunginvaltuuston jäseneksi lokakuussa 2000 toimitetuissa kunnallisvaaleissa. Noissa vaaleissa valitun valtuuston toimikaudella 2001-2004 A on asianomaisessa järjestyksessä valittu myös muihin valituksenalaisessa päätöksessä mainittuihin luottamustoimiin. Tampereen käräjäoikeus on 17.12.1999 eli lähes vuosi ennen kunnallisvaaleja tuominnut Pekka Paavolan törkeästä veropetoksesta kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeuden päätös on siten ollut yleisesti tiedossa kunnallisvaaleja toimitettaessa. Tästä huolimatta A on vaaleissa valittu kaupunginvaltuuston jäseneksi ja sen jälkeen vielä valituksenalaisessa päätöksessä mainittuihin muihin luottamustoimiin. Valitsijat ovat näin ollen katsoneet, että A nauttii edelleen sitä luottamusta ja kunnioitusta, jota kyseisten luottamustointen hoitaminen edellyttää. Kun otetaan huomioon äänestäjien vaaleissa ilmaiseman tahdon merkitys, Pekka Paavolaa ei ole voitu kyseisen lainkohdan nojalla erottaa niistä luottamustoimista, joihin hänet oli valittu käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen, vaikka tuomio tulikin lainvoimaiseksi vasta silloin kun Pekka Paavola jo hoiti luottamustoimia. Valtuuston päätös Pekka Paavolan erottamisesta on lainvastainen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Vaatimukset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: Tampereen kaupunginhallitus on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Hallinto-oikeus on tulkinnut kuntalain 41 §:n 2 momenttia siten, että ratkaisevaa on ollut se, milloin käräjäoikeuden tuomio on annettu ja milloin on toimitettu vaalit. Kuntalain mukaan luottamustoimesta erottaminen vaatii perusteeksi lainvoimaisen tuomion. A:n osalta tuomio tuli rangaistuksen osalta lainvoimaiseksi, kun korkein oikeus päätti olla antamatta valituslupaa. Asiassa on tulkinnanvaraista se, pitääkö ensimmäisen asteen eli käräjäoikeuden ratkaisun olla annettu vaalin toimittamisen jälkeen vai riittääkö se, että hovioikeuden tuomio, johon korkein oikeus ei antanut valituslupaa, on annettu vaalien jälkeen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään sillä, että A on nauttinut valitsijoiden mielestä sitä luottamusta ja kunnioitusta, jota kyseisten luottamustointen hoitaminen edellyttää. Äänestäjät ovat tehneet arvionsa käräjäoikeuden lainvoimaa vailla olleen tuomion perusteella. Syyttömyysolettaman mukaan henkilöä on pidettävä syyttömänä kunnes syyllisyys on lainvoimaisesti ratkaistu. Lainvoimaisuusvaatimuksella korostetaan syytetyn oikeusturvaa. Lainvoimaa vailla olevaan tuomioon perustuvan äänestäjien tahdon kunnioittaminen ei perustu lakiin. Kaupunginhallituksen käsityksen mukaan lainvoimainen päätös tarkoittaa hovioikeuden tuomiota eikä käräjäoikeuden tuomiota, kuten hallinto-oikeus on kuntalain säännöstä tulkinnut. Vasta korkeimman oikeuden ratkaisun jälkeen valtuustolla on ollut edellytykset päättää erottamisesta. Kaupunginhallitus on pyytänyt asiassa Suomen Kuntaliiton lausunnon. Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa: A ja B ovat antaneet valituksen johdosta selitykset. Tampereen kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus kumoaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja hylkää B:n Tampereen kaupunginvaltuuston päätöksestä tekemän valituksen. Voimaan jää siis kaupunginvaltuuston 13.3.2002 tekemä päätös Perustelut: Tampereen käräjäoikeus on 17.12.1999 tuominnut A:n törkeästä veropetoksesta kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Turun hovioikeus on 29.6.2001 pysyttänyt A:n kymmenen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Korkein oikeus on 15.2.2002 hylännyt A:n valituslupahakemuksen. A on lokakuussa 2000 pidetyissä kunnallisvaaleissa, eli tilanteessa, jossa mainittu rikosasia oli A:n muutoksenhaun johdosta vireillä Turun hovioikeudessa, valittu Tampereen kaupunginvaltuutetuksi. Tämän jälkeen A on asianmukaisessa järjestyksessä valittu myös kaupunginhallituksen jäseneksi, kaupunginhallituksen henkilöstöjaoston ja liiketoimintajaoston varajäseneksi, kaupungin strategiatoimikunnan jäseneksi, Tampereen ja Lempäälän yhteisen toimielimen jäseneksi sekä ympäristölautakunnan jäseneksi. Tampereen kaupunginvaltuusto on 13.3.2002, korkeimman oikeuden hylättyä A:n hovioikeuden tuomiosta tekemän valituslupahakemuksen, kuntalain 41 §:n 2 momentin nojalla erottanut A:n edellä mainituista luottamustoimista. Kuntalain 41 §:n 2 momentissa säädetään, että jos luottamushenkilö vaalin toimittamisen jälkeen on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi, valtuusto voi erottaa hänet luottamustoimestaan. Päätös pannaan täytäntöön heti. Hallituksen esityksessä kuntalaiksi (HE 192/1994 vp) lausutaan 41 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa seuraavaa: Pykälän 2 momentissa säädettäisiin luottamushenkilön erottamisesta sillä perusteella, että hänet olisi tuomittu vaalin toimittamisen jälkeen rikoksesta vankeusrangaistukseen. Nykyisin erottaminen on mahdollista, jos rikoksen laatu tai tekotapa osoittaa, ettei tuomittu ansaitse toimen edellyttämää luottamusta ja kunnioitusta. Ehdotuksessa erottamisen edellytyksenä olisi, että luottamushenkilö on lainvoimaisella päätöksellä vaalin toimittamisen jälkeen tuomittu vähintään yhdeksi vuodeksi vankeuteen. Vähintään yhden vuoden vankeusrangaistuksen katsottaisiin jo sellaisenaan osoittavan, että edellytykset luottamushenkilön erottamiseen ovat olemassa. Vankeusrangaistus voisi olla joko ehdollinen tai ehdoton. Hallintovaliokunnan sanottua hallituksen esitystä koskevassa mietinnössä (HaVM 18/1994 vp) todetaan pykälän 2 momentin osalta: Valiokunta ehdottaa pykälään lisäystä, jossa todetaan nimenomaisesti, että erottamispäätös pannaan täytäntöön heti. Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momentissa mainitun lainvoimaisesti tuomitun rangaistuksen muuttamista yhden vuoden sijasta kuudeksi kuukaudeksi vankeutta. Oikeuskäytännön perusteella on arvioitavissa, että tällöin on yleensä kysymys rikoslain uudistamisen yhteydessä tekomuodoltaan törkeäksi luokitellusta rikoksesta. Tahallisen rikoksen kyseessä ollen valtuustolla tulisi pääsääntöisesti olla mahdollisuus harkita erottamista luottamustoimesta. Kuntalain 41 §:n 2 momentti koskee, kun otetaan huomioon saman lain 32 §:n 1 momentti, paitsi kunnallisvaaleilla valitun valtuutetun myös muun luottamushenkilön erottamista luottamustoimestaan. Luottamushenkilön erottaminen on valtuuston harkinnassa. Erottamisen edellytyksenä on, että asianomaisen luottamushenkilön vähintään kuuden kuukauden pituinen vankeustuomio on lainvoimainen. Valtuusto ei siten voi harkita luottamushenkilön erottamista vielä siinä vaiheessa kun käräjäoikeus on antanut tuomionsa, jos tuomioon on haettu muutosta. Säännöksen sanamuodon perusteella on myös selvää, että jos henkilö valitaan lainvoimaiseksi tulleen tuomion jälkeen luottamustoimeen, häntä ei voida sanotun tuomion johdosta erottaa luottamustoimestaan. Merkitystä ei ole sillä, onko tuomio ollut vaalia suoritettaessa tiedossa vai ei. Kuntalain 41 §:n 2 momentin sanamuodosta sen enempää kuin säädösvalmisteluasiakirjoistakaan ei saa selvää vastausta siihen nyt esillä olevaan tilanteeseen, jossa käräjäoikeuden tuomion jälkeen ennen lainvoimasta tuomiota on pidetty kunnallisvaalit, joissa A on valittu valtuutetuksi ja tämän jälkeen myös muihin luottamustoimiin. Rikosoikeudenkäynnin lähtökohtana on syyttömyysolettama, joka on ilmaistu muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa. Mainitun kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. A:n tullessa lokakuussa 2000 pidetyissä kunnallisvaaleissa valituksi kaupunginvaltuutetuksi oli lainvoimaisesti ratkaisematta, oliko A syyllistynyt rikokseen, josta voidaan tuomita sellainen rangaistus kuin kuntalain 41 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Vaaleja toimitettaessa A:ta oli siten pidettävä rikosasioissa noudatettavan syyttömyysolettaman vuoksi syyttömänä. Näin ollen ei myöskään ennen hänelle annetun rikostuomion lainvoimaisuutta ollut sellaista päätöstä tai tuomiota, jonka pohjalta äänestäjät olisivat voineet arvioida A:nn syyllistymistä rikokseen. Tähän nähden myöskään kunnallishallinnossa noudatettava kansanvaltaisuuden periaate ei ole voinut rajoittaa valtuuston kuntalain 41 §:n 2 momentissa tarkoitettua harkintavaltaa. Kuntalain 41 §:n 2 momentin voidaan edellä esitettyä taustaa vasten katsoa edellyttävän, että tuomitseminen on tapahtunut lainvoimaisesti vaalin toimittamisen jälkeen. Tähän nähden kaupunginvaltuusto on voinut erottaa A:n mainituista luottamustoimistaan, koska hovioikeuden päätös, jolla A on tuomittu kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, on annettu ja tullut lainvoimaiseksi vasta kaupunginvaltuutetuksi ja muihin luottamustehtäviin valinnan jälkeen. Tampereen kaupunginvaltuuston päätös A:n erottamisesta luottamustoimista ei siten ole lainvastainen. Valtuuston päätös ei ole syntynyt myöskään B:n hallinto-oikeudelle tekemässä valituksessa mainituista syistä virheellisessä järjestyksessä. Näillä perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kuntalain 90 §:n 2 momentti huomioon ottaen kumottava. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Pirkko Ignatius, Marita Liljeström, Niilo Jääskinen, Ilkka Pere, Leena Halila ja Eila Rother. Asian esittelijä Anneli Tulikallio. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Eriävä mielipide Hallintoneuvos Niilo Jääskisen äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Ilmari Ojanen yhtyi: "Hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Perustelut: Tosiseikat: A on Tampereen käräjäoikeuden päätöksellä 17.12.1999 tuomittu 1.11.1989 tehdystä törkeästä veropetoksesta kymmeneksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeusrangaistukseen siten, että koetusaika päättyi 31.12.2001, ja maksamaan ehdollisen vankeusrangaistuksen ohella 50 päiväsakkoa à 595 markkaa, yhteensä 29 750 markkaa. Turun hovioikeus on 29.6.2001 antamallaan päätöksellä pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion rangaistuksen osalta. Korkein oikeus on 18.2.2002 hylännyt A:n valituslupahakemuksen. Tampereen käräjäoikeuden päätös on tällöin tullut lainvoimaiseksi. Vaalikelpoinen A on lokakuussa 2000 pidetyissä kunnallisvaaleissa valittu valtuutetuksi Tampereen kaupunginvaltuustoon vaalikaudeksi 2001-2004 ja tämän jälkeen kysymyksessä oleviin muihin luottamustoimiin. Sovellettavat säännökset: Kuntalain (365/1995) 1 §:n 1 momentin mukaan Suomi jakautuu kuntiin, joiden asukkaiden itsehallinto on turvattu perustuslaissa. Pykälän 2 momentissä säädetään, että kunnan päätösvaltaa käyttää asukkaiden valitsema valtuusto. Kuntalain 41 §:n 2 momentissa säädetään, että jos luottamushenkilö vaalin toimittamisen jälkeen on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi, valtuusto voi erottaa hänet luottamustoimestaan. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen (SopS 19/1990) 6 artiklan 2 kappaleen mukaan jokaista rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen. Ehdollisesta rangaistuksesta annetun lain (135/1976) 3 §:n mukaan rangaistus on ehdollinen tuomioistuimen asettaman määräajan (koetusaika), jonka pituus on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Koetusaika alkaa ehdollisen rangaistuksen sisältävän tuomion julistamisesta tai antamisesta. Tuomiossa on määrättävä koetusajan päättymispäivä. Rikoslain 2 b luvun (520/2001), joka tuli voimaan 1.9.2001, 3 §:n 1 momentin mukaan kun vankeus tuomitaan ehdollisena, rangaistuksen täytäntöönpano lykkääntyy koeajaksi. Ehdollisen vankeuden koeaika on vähintään vuosi ja enintään kolme vuotta. Koeaika alkaa tuomion julistamisesta tai antamisesta. Oikeudellinen arviointi: Kuntalain 41 §:n 2 momentin sanamuoto edellyttää, että luottamushenkilön vähintään kuuden kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen tuomitsemisen tulee tapahtua vaalin toimittamisen jälkeen. Lisäksi päätöksen on oltava lainvoimainen ennen kuin luottamushenkilön erottaminen voi tapahtua. Verrattuna sanottuun asiassa sovellettavaan voimassa olevan kuntalain säännökseen aikaisemman kunnallislain (953/76) 22 §:n 3 momentissa oli ilmaistu selkeämmin se erottamiselle asetettu perusvaatimus, että luottamushenkilö tuomitaan tietyn ankaruusasteen rikoksesta rangaistukseen vaalin toimittamisen jälkeen, eikä ennen vaalin toimittamista. Rangaistuksen ankaruutta lukuun ottamatta kysymyksessä olevan asian arvioinnin kannalta olennainen ero puheena olevien lainkohtien välillä on vain siinä, että kunnallislain mukaan erottaminen saattoi tapahtua myös lainvoimaa vailla olevan tuomion perusteella, kunhan tämä oli hovioikeuden eikä alioikeuden tuomio. Kunnallislakiin verrattuna kuntalain asiaan sovellettava säännös sisältää tältä osalta vain sen muutoksen, että kuntalain mukaan hovioikeudenkin tuomion tulee olla lainvoimainen. Vuoden 1948 kunnallislaista (642/48) säännös luottamusmiehen erottamisesta luottamustoimen ulkopuolella tehdyn rikoksen perusteella puolestaan puuttui alun perin kokonaan. Luottamusmies oli erottamaton. Erottamista luottamustoimesta rikoksen perusteella koskeva säännös sisällytettiin kunnallislainsäädäntöön vuonna 1969 samalla, kun vastaava erottamisperuste säädettiin koskemaan kansanedustajia. Mainitut muutokset liittyivät samanaikaiseen kansalaisluottamuksen menettämistä ja eräitä muita rikoksen lisäseuraamuksia koskevan sääntelyn kumoamiseen. Rikoksen perusteella tapahtuvan erottamisen perusvaatimus kansanedustajan tuomitsemisesta rangaistukseen vaalitoimituksen jälkeen eikä ennen vaaleja oli valtiopäiväjärjestyksen 8 §:n 3 momentissa ilmaistu voimassa olevan perustuslain 28 §:n 4 momenttiin verrattuna samalla tavoin selkeämmin kuin vastaava asia kunnallislaissa verrattuna kuntalakiin. Perustuslaissa asetettu vaatimus täytäntöönpanokelpoisesta päätöksestä kansanedustajien osalta merkitsee yhtä vähän muutosta aikaisemmin voimassa olleeseen oikeuteen nähden kysymyksessä olevan perusvaatimuksen kannalta kuin vaatimus lainvoimaisesta päätöksestä kunnallisten luottamusmiesten osalta. Kuntalain 41 §:n 2 momentin tulkitseminen niin, että myös ennen vaalia tuomittu rangaistus, jota koskeva päätös saa lainvoiman ehkä hyvinkin sattumanvaraisesta syystä vasta vaalin toimittamisen jälkeen, voisi muodostaa erottamisperusteen, merkitsisi sitä, että sanoilla "vaalin toimittamisen jälkeen" ei olisi tulkinnallista merkitystä lainkohdan soveltamisessa. Nämä sanat olisi merkityksettöminä voitu jättää säädöstekstistä pois ja säätää vain luottamushenkilön tuomitsemisesta, jollei rangaistukseen tuomitsemisen jälkeen toimitettavalle vaalille olisi tarkoitettu antaa merkitystä erottamisen estävänä tekijänä. Säännöksen soveltaminen niin, ettei rangaistustuomion antamisen jälkeiselle vaalille annettaisi erottamisen estävää merkitystä, voisi jopa johtaa siihen, että vankeustuomion saanut, kaksissakin vaaleissa valituksi tullut luottamushenkilö voitaisiin päätöksen tultua lainvoimaiseksi erottaa 4-5 vuoden oikeuskäsittelyn päätteeksi. Hänen samaan rangaistukseen samassa alioikeuskäsittelyssä ennen vaalia tuomittu, niin ikään valituksi tullut tekijäkumppaninsa, jonka osalta käräjäoikeudentuomio tuli lainvoimaiseksi esimerkiksi valituksen myöhästymisen vuoksi, olisi sitä vastoin erottamaton. Tämä ei voi olla lain tarkoitus. Ehdollisen vankeusrangaistuksen osalta koetusaika, nykyisin koeaika, alkaa kulua tuomion julistamisesta tai antamisesta, vaikka tuomio ei olisikaan lainvoimainen. Tämä osoittaa, että rikosasiassa annettuna päätöksenä on oikeudellisesti pidettävä myös alemman asteen antamaa tuomiota, vaikka asia käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin myöhemmin uudelleen ylemmässä oikeusasteessa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetulla syyttömyysoletuksella pyritään suojaamaan epäiltyä tai syytettyä niiltä vahingoilta, jotka voivat, ennen kuin hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen, kohdata häntä sen vuoksi, että viranomaiset kohtelevat häntä rikokseen syyllisenä. Tälle ihmisoikeusperiaatteelle ei voida antaa sellaista tulkintaa, minkä seurauksena syyttömyysoletuksesta seuraisi rikoksen perusteella asianomaiseen kohdistettavien hallinto-oikeudellisten seuraamusten määräämismahdollisuuden ajallinen pidentyminen asianomaisen vahingoksi. A on tuomittu edellä selostetulla tavalla erottamiseen sinänsä riittävään rangaistukseen Tampereen käräjäoikeudessa ennen vaalin toimittamista, eikä siis kunnallislain 41 §:n 2 momentissa vaadittavalla tavalla vaalin toimittamisen jälkeen. Siten tämä mainitussa lainkohdassa erottamiselle asetettu perusvaatimus, jota on kuntalain 1 §:n ilmentämien kansanvaltaisuuden ja kunnan itsehallinnon periaatteiden kannalta pidettävä ymmärrettävänä ja tärkeänä, ei A:n erottamisasiassa täyty. Asiaa olisi tietysti arvioitava toisin, jos ennen vaalin toimittamista annettu vapauttava tuomio olisi ylemmässä asteessa vaalin toimittamisen jälkeen muuttunut laissa säädetyllä tavalla langettavaksi taikka alle kuuden kuukauden pituinen vankeusrangaistus muutettu vähintään kuuden kuukauden mittaiseksi, ja näin vaalin toimittamisen jälkeen annettu tuomio tullut lainvoimaiseksi. Laissa säädettyjä edellytyksiä erottaa A:ta luottamustoimistaan ei edellä esitetyin perustein siten ole ollut. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla valtuuston päätös on kumottu, ei näin ollen ole syytä muuttaa."

-----------------